Kysyin sähköpostitse erääseen opintokokonaisuuteen liittyvää tehtävää varten kahdelta isolta kauppakeskukselta miten asiakkaat ovat ottaneet ”feissarit” vastaan, saadaanko heistä jotain palautetta ja millaista ja vaikuttaako saatu palaute toiminnan jatkuvuuteen. En saanut kummaltakaan mitään vastausta.
Mietin asiaa hieman toisesta näkökulmasta kun poikkesin kulmakunnan suurimmassa ostoskeskuksessa viikonloppuna. Perinteinen väijytyspaikka oli vaihtunut liiketilaan joka osui eteeni hieman yllättäen. Pääsin kuitenkin livahtamaan toisen liikkeen suojiin, koska muut lähelläni kävelleet jäivät nalkkiin. "Saako kysyä?" Viaton kysymys, johon ei ehkä kehtaa heti vastata, että "et saa". Tästä alkaa kävelyvauhtia etenevä, taklaustekniikkaa hyväksikäyttävä keskustelu siitä, miksi ette vaihtaisi/lahjottaisi/ostaisi/maksaisi/keräisi/muuttaisi.... En halua selittää ventovieraalle miten meidän perheen mikäkin asia on hoidettu, siksi juoksen karkuun.
Voisiko tätä samaa taktiikkaa käyttää mihin tahansa palveluun? Miksi ei? Mikä tekee näistä palveluista sellaisia, että niitä voi ilmeisen menestyksekkäästi näin kaupata?
Koska liikkeen suojissa piilottelu ei voinut jatkua ikuisesti, odotin suojamuuriksi muita ihmisiä ja livahdin nopeasti ohi. Samalla puolella väijytyspaikkaa sijainneisiin viereisiin liikkeisiin ei ollut enää asiaa. Palasin takaisin ostoskeskuksen toista puolta, jolla ei ole vielä tehty havaintoja vastaavista hyökkäyksistä. Mietin, että jos asiakkailla olisi trackeri päällä tässä kauppakeskuksessa, käyttäisivätköhän muutkin samalla tavalla tai valitsisivatko hekin toisen reitin. Mitä tästä tuumaisivat ne naapuriliikkeet, joiden sisäänkäyntien ohi kiidetään? Mitä lisäarvoa nämä feissarit kauppakeskukselle tuovat muuta kuin vuokramaksun?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti