perjantai 24. helmikuuta 2017

Luottokampaaja

Kuka on luottokampaajasi ja miksi? Jossei sinulla ole sellaista, niin miksei? 
Etsin omaani vuosia. Tyydyin siihen, että kampaajakäynnin jälkeen piti uusi kampaus kastella ja kammata lähimmän tavaratalon vessassa joten kuten, jotta bussiin kehtasi mennä.

Löysin nykyisen luottokampaamoni aikoinaan googlesta. Kirjoitin hakukenttään "paras kampaamo Tampere". Sain toisenkin vaihtoehdon, mutta siitä oli kirjoitettu yhtä monta negatiivista kuin positiivistakin käyttäjäkokemusta. Tästä valitsemastani kampaamosta löysin pelkästään positiivisia kirjoituksia, tai no, hinta oli mainittu kyllä korkeaksi.
Niin tänäänkin taas koin saavani rahoilleni vastinetta, kun kaikki työntekijät tervehtivät mennessäni sisään, takki haettiin narikkaan, minua puhuteltiin nimeltä ja kysyttiin edellisen käynnin jälkeisiä fiilareita väristä. Ja ei, en käy niin usein, että nimeni olisi kaikkien muistissa, mutta #hurmaushetkessä nähtiin hieman vaivaa ja tarkastettiin varaussysteemistä. 

Luin parituntisen käsittelyn ajan mm. Katleena Kortesuon 50 Keissiä asiakaspalvelusta -kirjaa. Siinäkin käsiteltiin parin isomman konsernin netti- ja somekokemuksia, onnistumisia ja karikoita. Mikäli silloin nuorena tyttönä olisi voinut netistä googlailla, olisin varmasti jättänyt menemättä näihin hyvin erikoisiin paikkoihin tai vastaavasti kertonut surkeista kokemuksistani eteenpäin. Silloin vain oma tai kaverin kokemus muokkasi käsitystämme palveluista. Totesimme eräänkin kerran yhden ystävän kanssa olleemme samalla puhelimessa pöpöttävällä, värittömällä varjäävällä valittajalla ja saaneemme molemmat - pahan mielen. Suora palaute aiheutti suuttumista, hiusten reuhtomista ja asiakkaan syyttelyä mm. vinosta päästä.

Nykyään sen ei onneksi tarvitse olla niin. Tänäänkin sekä palvelu että työn laatu olivat sitä mitä odotin ja vielä enemmän. Todella #prof :ia porukkaa! Nyt harmittelen sitä, että en ole menossa bussilla kotiin.

sunnuntai 5. helmikuuta 2017

Tunnelmamuotoiltavissa - tunnelma muotoiltavissa?

Mitä kriteerejä ja mihin järjestykseen asetat ruokapaikkaa valitessasi? Olosuhteet ovat tietenkin määräävät: kenen kanssa, budjetti, aikataulu ja muut rajoitteet. Mutta sitten voikin valita yleensä melko laajasta tarjonnasta. Paitsi sunnuntaisin. Silloin on mentävä sinne mikä on auki tai syötävä kotona. 

Jos mietit minkälaiseen paikkaa haluat perheen kanssa mennä, saattavat kärkipään kriteereinä olla leikkipaikka, järkevä lastenlista, lasten huomioiminen asiakkaina tai muu itselle merkityksellinen seikka. Nämä kaikki toteutuivat tämän ketjuaseman kohdalla, jonne päädyimme aikataulun joustamattomuuden vuoksi. Lisäksi sijainti ja saavutettavuus olivat kannaltamme loistavat. 

Koko kansan pysähdyspaikka kaipaa kuitenkin jo kasvojen kohotusta. Olisiko ehkä tunnelmamuotoilulle tarvetta, jos asiakas itse joutuu pyyhkimään edellisten rääppeet pöydästä, joka on niin tahmea, että paperi tuskin luistaa sen pinnalla? Istuintakin tulee vilkaistua. Voi parkaa! Päästäkää se jo eläkkeelle. Ajatus lapsiystävällisestä pikaruokalasta katoaa päästä yhtä nopeasti kuin viskari vilahtaa tahmatuolilta liukumäkeen. Tunnelma on ällö. Tunnelmaa ei ole. Istuinko tuli droppaan mun tunnelmaa?

torstai 2. helmikuuta 2017

Milloin pahoittelu ei riitä?

Numerokyltti nököttää yksinäisenä tarjottimella. Asettelen sen paremmin osoittamaan tiskiä kohti jossa tein tilauksen varttia aikaisemmin. Käännyn itsekin ja kuikuilen keittiön suuntaan. Heiluriovesta sukeltaakin työntekijä - tyhjin käsin. Punaisena hohtava kyltti saattoi herättää hänen huomionsa, sillä hetkeä myöhemmin toinen työntekijä tulee luokseni ja kysyy olinko tilannut kaksi juustoburgeria. En, vain yhden. Ilman majoneesia. "Ihan pieni hetki." 
Hän palaan purilaisen kanssa kun tilauksesta on kulunut 25 minuuttia. "Ja anteeks, että kesti." Asiakaspalvelija on poissa.

En voinut vastata, että ei haittaa, koska haittasi ihan älyttömästi. Aikaa syömiselle jäin vain muutama minutti. Jäin miettimään miksi anteeksipyyntö ei riittänyt ja milloin se taas riittää. Ovatko odotukset toisen suuntaiset, koska kilpailevassa yritykselle vastaavissa tilanteissa hyvitetään/hyvitellään jälkkärillä, lahjakortilla tai kysymällä mitä asiakas haluaisi? Vai olisiko vilpitön ja aito pahoittelu siinä vaiheessa kun unohdus huomattiin saanut sympatian syrjäyttämään ärtymyksen?